Ohjelma


VAFT 23.-27.5.2018

Koko festivaalin ohjelma julkaistaan pian. Vapaa pääsy kaikkiin tapahtumiin!

 

Alexander Isaenko (s. 1976, Ukraina)
Forever bro (2017) Ukraina, 7.34 min

Nuori sukupolvi leikkii aseilla ja on herättämässä uudelleen henkiin sodan kulttuurin. Ajan myötä papatit muuttuvat kranaateiksi ja muovisotilaat oikeiksi. Sotilaat marssivat sotaan. Vanha yksinäinen mies aikoo seurata konfliktia uutisista. Aivoinfarktin jälkeen TV on ainoa tiedonlähde, jota hänen on enää mahdollista seurata. Nyt hän voi arvioida, onko veljeys todellakin ikuista.

Alexander Isaenko on syntynyt Izmajilissa, Neuvostoliitossa. Hän hyödyntää teoksissaan valokuvaa, videota ja tekstiä. Hän asuu ja työskentelee Odessassa.

http://isaenko.net

Aurèle Ferrier (s. 1975, Sveitsi)
TRANSITIONS (2017) USA, 13 min

TRANSITIONS on matka aavikon sivistävästä tyhjiöstä maksimoidun urbaaniin, kapitalistiseen ja hedonistiseen tiheyteen, joka Las Vegasin tapauksessa saa omituisen ilmeen. Teos on mietiskelyä ilman ihmisiä tai liikkuvia koneita, keskittyen rakennettuun ja suunniteltuun. Kerronta on sirpaleista ja rakentuu rauhallisen frontaalisista, raa’oista kamera-ajoista. TRANSITIONS on myös kertomus kaupungiksi tulemisesta. 

Aurèle Ferrier asuu Zürichissa ja on valmistunut taiteen maisteriksi Zürichin taideyliopistosta. Hän tutkii luonnon ja sivilisaation välisiä rajoja ja yhteyksiä videoillaan ja elokuvallisilla teoksillaan, teoillaan ja interventioillaan. Ferrierin teoksia on esitetty kaikilla mantereilla ja hänet on palkittu mm. Slamdance Film Festivalin Grand Jury Awardilla.

http://aureleferrier.ch

Benjamin Orlow (s. 1984, Suomi)
Horses and Ants – An opera in eight acts (2017) Suomi, 24 tuntia

Horses and Ants – An opera in eight acts on 24-tuntinen ooppera- ja tanssivideo, joka yhdistää Suomen puolustusvoimissa kuvattua materiaalia oopperalaulaja Frida Josefin Österbergin lauluun ja koreografi-tanssija Sandra Lolaxin tanssiin.
Armeija on yhtä aikaa vanhentunut ja pahaenteisen futuristinen. Se on jatkuvassa fiktiivisten sotien tilassa oleva maailmanpolitiikan ja historian innoittama eristetty ympäristö. Teos tutkii nationalismin, individualismin ja globaalissa yhteiskunnassa muuttuvan kansan käsitteen nykykäsityksiä kontrastinaan kasvava sosiaalinen media sekä joustava käsitys yksityisyydestä ja ilmaisunvapaudesta.

Benjamin Orlow asuu ja työskentelee Lontoossa ja Helsingissä. Hän valmistui taiteen maisteriksi Goldsmiths Collegesta vuonna 2012. Hänen teoksiaan on ollut esillä Lontoon Andorissa, Münsterin Kunsthallessa, Los Angelesin Fahrenheitissa, Leedsin The Tetleyssä, Leicesterin Phoenixissa sekä Hordaland Kunstcenterissä Norjassa.

http://benjaminorlow.com

Carolin Koss (s. 1986, Saksa)
Emerald Green (2016) Suomi, 14.07 min

Emerald Green on kolmekanavainen installaatio dystooppisesta maailmasta, jossa luonto on ajettu sukupuuttoon, hengitysilma on kortilla ja aurinko on kadonnut luonnonvarojen väärinkäytön ja ihmiskunnan virheiden takia. Teoksessa keskitytään kolmeen henkilöön, jotka yrittävät selviytyä ja paeta omaan alitajuntaansa pystyäkseen uudelleenkuvittelemaan ja uudelleenrakentamaan maailman, jossa elävät. 

Videoinstallaatio on kuvitteellinen reaktio todellisiin ongelmiin, kuten ilman saastumiseen, vesivarojen vähenemiseen, merien peittymiseen muoviroskan alle, ihmiskehon heikkenemiseen prosessoidun ruoan vaikutuksesta sekä maailman kohtalosta päättäviin epämääräisiin voimiin.

Emerald Green on tehty neljän vuoden aikana Taikin elokuvaopiskelijoiden, elokuvantekijöiden ja  taiteilijoiden kanssa AVEK:in, SKR:n, Taiteenedistämiskeskuksen, Nygrénin ja Snellmannin säätiöiden, ELO-elokuvakoulun sekä Kuvataideakatemian tuella.
 

Carolin Koss on Helsingissä asuva saksalais-suomalainen elokuvantekijä, joka työskentelee monialaisesti luoden pohdiskelevia ja esteettisiä teoksia. Mielenmaisemia, piilotajuntaa, tyyliteltyä kuvastoa, surrealismia sekä sosiaalisia ja psykologisia konteksteja hyödyntäen hän luo unitodellisuuksia, jotka ovat usein linkittyneitä todellisen maailman konteksteihin. Koss valmistui taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2014. Hänen teoksiaan on ollut esillä useissa kansainvälisissä näyttelyissä ja festivaaleilla mm. Helsingissä, Tukholmassa, Lontoossa, Berliinissä, Venetsiassa, Ateenassa, Pietarissa, Addis Abebassa ja New Yorkissa. Koss on palkittu Young Achiever’s Awardilla Golden Women Awardsissa Helsingissä, ensimmäisellä palkinnolla Screen & Sound Festeillä Krakovassa, Hope Award for arising new talents Unprecedented Filmfestivalilla Tallinnassa sekä hänen videonsa on ollut finalistina Radiohead-bändin järjestämässä kilpailussa. 

http://carolinkoss.com

Fernanda Bertero (s. 1992, Ecuador)
Technolapse (2017) Ecuador, 6.22 min

“Ihminen ohjelmoi teknologiaa tietämättä, että tulevaisuudessa teknologia ohjelmoikin ihmistä ja muodostaa näiden välille ikuisen oravanpyörän, omaa häntäänsä nielevän käärmeen.”

Technolapse on teknologian muovaamia toimintatapojamme kyseenalaistava kuvaus uusimman teknologian himosta ja kehon lisäosien kautta materialisoituva himon uudelleentulkinta. Teoksessa esiintyvä, moniaistillisessa vuorovaikutuksessa kirjoituskoneen kanssa oleva henkilö pelaa peliä hallinnalla, halulla ja uskolla.

“Paranna mekanisaatio samalla koneella, puhu sisäisen laitteen kanssa sen ohjelmoidulla kielellä ja kosketa katsojaa samoilla näppäimillä.”

 

Fernanda Bertero syntyi Quitossa, vastakohtien kaupungissa, joka on täynnä betonia mutta jota ympäröivät luonnon paratiisit. 15-vuotiaana hän voitti kansallisen piirustuskilpailun. Kahden vuoden päästä hän muutti Italiaan, opiskeli taiteen kandidaatin tutkinnon Bolognan taideyliopistossa ja piti useita näyttelyitä, mm. Artificial Nature -yksityisnäyttelyn, joka sisälsi biosurrealismia, maalausta ja kuvanveistoa. Bolognasta Bertero muutti Barcelonaan, missä hän valmistui muotoilijaksi ja art directoriksi. Bertero tutkii ihmisen luonnollisesti keinotekoisen identiteetin kontrasteja maalausten ja videotaiteen kautta kustomoiden tekniikkansa eri projektien mukaan. Hänen tavoitteenaan on tallentaa niitä mekanismeja ja muotoja, joilla teknologia muuttaa meitä ja tehdä nämä prosessit tietoisemmiksi ja alttiiksi tulkinnoille.

Nykyisin Bertero toimii monialaisena taiteilijana kotikaupungissaan työskennellen taiteen, designin ja elektronisen musiikin projekti Biotrashin parissa. Hän on ehdolla Ecuadorin merkittävän taidepalkinto Premio Brasilin saajaksi.

lafiebrevisual.com

Heidi Piiroinen (s. 1978, Suomi)
Black Hole Mama (2017) Suomi, 47 min

Black Hole Mama on intiimi mustavalkoinen dokumentti naapurustosta suuren muutoksen edessä. Asukkaat kaipaavat yhteisöä ja pelkäävät sen menettämistä. Samalla he miettivät elämää kokonaisuutena ja omaa tarkoitustaan sen osana. Vähitellen ihmisten muistoista ja kertomuksista rakentuu kokonaisuus, jossa leppoisa arki lomittuu synkempien sävyjen kanssa. Lopulta on vain päätettävä, mitä lähtee mukaan ja mikä jää taakse.

Heidi Piiroinen on moninkertaisesti palkittu kuvaaja, joka työskentelee lehtikuvaajana Helsingin Sanomissa. Vuodet 2015-2016 hän opiskeli Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä ja esitteli dokumentoimaansa jokapäiväistä elämäänsä Kaliforniassa yksityisnäyttelyssään Left Coast. Black Hole Mama on Piiroisen esikoisohjaus.

Tällä hetkellä Piiroinen työskentelee pitkäkestoisessa romanialaisista kerjäläisistä kertovassa projektissa yhdessä toimittaja Kimmo Oksasen kanssa. WSOY julkaisi vastikään Oksasen ja Piiroisen kirjan Ohikuljetut - erään kerjäläisperheen tarina ja projekti on näytteillä Suomen valokuvataiteen museossa 7.2.-20.5.2018.

Black Hole Maman editoija ja käsikirjoittaja Kalle Sipilä on dokumenttielokuvantekijä, mystikko ja muusikko, ja asuu tällä hetkellä Helsingissä. Hän on työskennellyt luovien dokumenttielokuvien parissa vuodesta 2008 ja on tuotantoyhtiö Aethyr Aesthetics Oy:n perustajajäsen.

http://blackholemama.tumblr.com/

Henna Tyrväinen (s. 1987, Suomi)
Gliding / Lipuvat (2017) Portugali, 1.50 min

Lipuvat on lempeä, mutta samaan aikaan hieman uhkaavan oloinen kuvaus meduusoiden liikkeistä pimeydessä.

Henna Tyrväinen on Pieksämäeltä kotoisin oleva, nykyisin Porissa työskentelevä kuvataiteilija. Hänen videoteoksiaan on nähty pääsääntöisesti T.E.H.D.A.S.-kollektiivin installaatioissa. Hän on kiinnostunut teoksista, joissa ei ole selkeää alkua tai loppua.

 

Henrik Malmström (s. 1983, Suomi)
Laburo / Work (2017) Argentiina, 12.58 min

Laburo (lunfardo). Henkilön tekemä työ; Henkilön työpaikka.
Videodokumentti työntekijöistä ja työpaikoista Buenos Airesissa.

Henrik Malmström on suomalainen kuvataiteilija, joka asuu nykyisin Buenos Airesissa. Vahvalla visuaalisella kädenjäljellä hän käsittelee töissään yhteiskunnallisia aiheita omien kokemustensa ja ympäristön innoittamana. Hänen teoksiaan on ollut esillä yksityis- ja ryhmänäyttelyissä eri puolilla Eurooppaa. Malmströmin ensimmäinen kirja, Lainatulla Ajalla, julkaistiin omakustanteena 2010. Samana vuonna hän muutti Hampuriin, missä hän kehitti ja viimeisteli kaksi valokuvaprojektiaan, A Minor Wrongdoing ja Life Is One Live It Well, jotka Kominek Books julkaisi 2015. Malmström on hampurilaisessa jätevarastossa sijaitsevan, korkealuokkaisen taidegalleria Müllkellergallerian perustaja ja kuraattori. Vuonna 2015 hän perusti Vaciarte kulttuurifoorumin ja kustantamon, jonka tavoitteena on kyseenalaistaa ja edistää visuaalista kulttuuria Buenos Airesissa sekä luoda ja rohkaista erilaisia vaihtoehtoja kaupungin kulttuurikentällä.

http://henrikmalmstrom.com

Hiroya Sakurai (s. 1958, Japani)
The Stream VII (2017) Japani, 7 min

Ihmisen tekemissä riisipeltojen vesireiteissä luonnonveden on seurattava keinotekoisia sääntöjä. Näin luonnosta tulee abstraktio, josta kumpuaa uudenlaista, alkuperäisestä poikkeavaa kauneutta. Teoksen teemana on veden elävyys ihmisen rakentamalla reitillä. 

“Teos on veden ja levän ääniä ja liikettä hyödyntävä baletti. Vesiväylä teatterinani, kuvasin lipuvan levän koreografian.

Teos on kuvattu pyörillä kulkevalla vesitiiviillä kameralla. Tällä tavoin simuloin kokemuksen, jossa katsoja pääsee kävelemään pitkin vesiväylän pohjaa. Virta-teossarjan tässä osassa keskityin erityisesti pohjahiekan sekä veden pinnalta heijastuvan välkehtivän valon liikkeisiin.”

 

Hiroya Sakurain teoksia on Kanadan kansallisgallerian sekä J.Paul Getty Trustin kokoelmissa. Hänet on palkittu monilla kansainvälisillä festivaaleilla, mukaan lukien Grand Prix -palkinto neljänsillä Locarnon International Video & Electronic Art Festivalilla (1993), parhaan videotaideteoksen Asolo-palkinto 35. Asolo Art Film Festivalilla Italiassa (2016), parhaan kansainvälisen kokeellisen lyhytelokuvan Eisenstein-palkinto 12. Blow-Up Arthouse International Film Festivalilla Chicagossa (2016) ja viimeisimpänä pääpalkinto Tokyo Video Festivalilla Tokiossa (2017).

 

Johanna Lecklin (s. 1972, Suomi)
Vaikka voit kenties myös vaistota, että elämäntyylimme ovat melko lailla samanlaiset, minua ei yksinkertaisesti ole / Maybe you can even sense our lifestyles are probably comparable: I simply am not there (2016) Suomi, 11.15 min

Teos on narsistin muotokuva. Työkavereiden ja esimiehensä ihailemasta miehestä kertovat omat versionsa myös hänen ex-vaimonsa, salarakkaansa ja tyttöystävänsä. Teos koostuu monologeista, jotka esitetään taidehistoriaan viittaavina elävinä maalauksina. Mahdollinen rikoskertomus rakentuu miestä ympäröivien ihmisten tunnustuksista.

 

Johanna Lecklin käyttää usein tarinankerrontaa lähtökohtana työssään ja pyytää yleisöä osallistumaan haastatteluihin, tarinankerrontatapahtumiin ja salaisiin tunnustuksiin. Häntä kiinnostaa erityisesti liikkuva kuva dokumentaarisen ja fiktion rajapinnalla. Teoksessaan Story Café (2004–2011) Lecklin tallensi noin 400 tarinaa viidessätoista Euroopan kaupungissa, missä ihmisiä kutsuttiin väliaikaiseen kahvilaan kertomaan tarinansa vastineeksi kahvikupillisesta.

Lecklin on pitänyt yksityisnäyttelyitä mm. Galleria Forum Boxissa Helsingissä (2013) sekä Haningen taidehallissa Ruotsissa (2012). Hänen teoksiaan on ollut esillä kokoelmanäyttelyissä Face to Face. Muotokuva nyt! (2015–2016) ja Järjestetty juttu (2010–2011) Nykytaiteen museo Kiasmassa, Pohjoismaisesessa paviljongissa Liverpool Biennalessa Iso-Britanniassa (2010) sekä useissa suomalaismuseoiden ryhmänäyttelyissä.

http://johannalecklin.com

Kostas Makrinos (s. 1983, Kreikka)
A day in the bedroom of Laurie Evian (2017) Kreikka, 18 min

10-vuotias tyttö, Laurie Evian, päättää lukittautua huoneeseensa viikonlopuksi viedokameran kanssa. Muutamia kuukausia myöhemmin sukulainen löytää kuvat ja tekee niistä elokuvan, joka kuvastaa tytön psyykettä abstraktilla ja minimalistisella tavalla. Audiovisuaalinen kokemus laajentaa aikaa ja koettelee jokapäiväisen mikrokosmoksemme rajoja. 

Kostas Makrinos on kokeellinen elokuvantekijä ja leikkaaja, joka käsittelee useimmiten aikaa, muotoa ja epälineaarisuutta abstraktien elokuviensa kautta.

kostasmakrinos.com

Lina Selander (s. 1973, Ruotsi)
The Ceremony / Ceremonien (2016) Ruotsi/Ukraina/Saksa, 16.18 min

The Ceremony vapauttaa itsensä todellisuuden otteesta ja paljastaa uponneen Atlantiksen, kuvien, tekstien ja äänten yhteenkietoutuman, jossa hylättyjen tai vielä rakentamattomien kaupunkien tavoin identiteetit, historiat ja paikat tulevat esiin ja taas piilotetuiksi. Teoksen voi ymmärtää vastarinnan tekona, kokeellisena järjestyksen rikkomisena, jossa huippunopeuden ja liikkeen hypersynkronoitua aikaa voidaan ilmaista vain nykyhetken pysähtyneessä ja ajattomassa välkkeessä. Epävarma toivo, joka voisi toimia kokemuksen ja yhteisön menetyksen vastapainona, ilmaistaan abstraktein elein toiseuden näyttämöllä. Toinenkin rytmi on mahdollinen: vieras, yhteensopimaton, loputtomasti itseensä kääntyvä aika, joka paljastaa itsensä ja katoaa.

Lina Selanderin teokset keskittyvät usein historian risteämiin, joissa järjestelmä tai konkreettinen paikka romahtaa ja jotain uutta alkaa tulla esiin. Hänen teoksiaan on esitetty mm. Inivassa Lontoossa, Tukholman Moderna Museetissa ja Indexissä, Montrealissa, Venetsiassa, Kiovassa, Soulissa ja Berliinissä. 

Teoksen leikannut Oscar Mangione (s. 1971) on työskennellyt ja osallistunut Lina Selanderin kanssa moniin näyttelyihin. Vuosina 2006-2012 hän toimitti ja kirjoitti Geist-lehteen, joka on myös itsessään taideprojekti sekä osallistui lukuisiin näyttelyihin, perfomansseihin ja projekteihin mm. Reykjavíkin taidefestivaaleilla, Tukholman Nykytaiteen museossa ja Venetsian biennaalissa.

http://linaselander.com

Ludivine Large-Bessette (s. 1987, Ranska)
Drop Out Bodies (2017) Ranska, 17 min

Monotoninen hiljaisuus sulkee sisäänsä joukon miehiä ja naisia, joista kukin seisoo paikallaan talojensa edessä esikaupunkialueella. He kaatuvat yksitellen, sattumanvaraisessa järjestyksessä kameran liikkuessa heidän välillään. Romahdukset ovat selvästi peruuttamattomia. Esiintyjien liikkeet liikkumattomuudesta koreografisoituihin tipahduksiin muodostavat uudelleentulkinnan keskiaikaisesta makaaberista tanssista. Teos kyseenalaistaa ihmiskehon kuolevaisuuden sekä yksilölliset ja kollektiiviset vastuumme monimutkaisessa nykyajassa.

Ludivine Large-Bessette on monialainen, valokuvan ja videon keinoin työskentelevä taiteilija. Hänen teoksensa kuvastavat ihmiskehoa peilinä, jonka on mahdollista horjuttaa, kyseenalaistaa ja liikuttaa yleisöä. Elokuvan melodramaattisten sääntöjen käytöllä, vastahakoisen kehon kivuntunteella ja absudreista tilanteista ilmestyvällä leikillä Large-Bessetten teokset kuulustelevat ja kohtaavat katsojan vartalon roolilla sosiaalisissa kanssakäymisissä ja nykyaikaisessa ympäristössämme. Hänen teoksiaan on esitetty muun muassa Berliinin TanzFilmPlattformissa, Crystal Bridges -museossa Bentonvillessä Yhdysvalloissa, Pariisin La Cité Internationale des Artsissa, Pépinières européennes pour jeunes artistes -näyttelyssä yhdessä Arte Creativen sekä 62e Salon de Montrougen kanssa. 

http://ludivinelargebessette.com

Marta Krześlak (s. 1994, Puola)
Kompozycja Przestrzenna / A Spatial Composition (2017) Puola, 5 min

“Teos on tallenne spontaaneista tapahtumista autotallissani. Irrotan löytämäni esineet niiden normaaleista käyttötarkoituksista, mikä saa ne erottumaan katsojan päivittäisestä todellisuudesta. Teos myös havainnoi, kuinka tietyt muodot vaikuttavat toisiinsa ja luovat samalla abstrakteja kuvia.”

Marta Krzeslak on puolalainen taiteilija ja elokuvantekijä. Hän suorittaa viimeistä vuottaan Strzeminskin taideakatemiassa Lodzissa, ja on opiskellut Varsovan taideakatemiassa ja École nationale supérieure des beaux-arts de Lyon:issa. Krzeslak inspiroituu olemassa olevista tiloista ja hyödyntää teoksissaan usein videota, valokuvaa, installaatiota ja paikkasidonnaisuutta. Hänen teoksensa viittaavat luonnonvoimien ja ihmisen toiminnan yhteyteen suosien absurdia kerrontaa ja soveltaen aiemmin tehtyjä päätöksiä. Krzeslak on ollut ehdolla Hestia Artistic Journey -palkinnonsaajaksi (2016), hänet on palkittu Młode Wilkissä Szczecinissä (2015) ja hän on osallistunut WRO Media Art Biennaleen (2016). Hänen teoksiaan on ollut esillä näyttelyissä ja festivaaleilla Varsovassa, Lontoossa, Los Angelesissa, Kluż-Napokassa ja Dresdenissä. Krzeslak asuu Grabinan kylässä Puolassa ja työskentelee autotallissaan.

http://martakrzeslak.com

Martta Tuomaala (s. 1983, Suomi)
FinnCycling-­Soumi-­Perkele! (versio2) (2017) Suomi, 60 min

Perkele viittaa paholaiseen.
Soumi ei tarkoita mitään.

FinnCycling-Soumi-Perkele! sukeltaa suomalaisen yhteiskunnan pimeälle puolelle. Teoksessa yhdistyy politiikka, musta huumori ja protestiräppi sisäpyöräilytunnin muodossa. Yhden naisen tragikoomisessa näytelmässä spinning-tunnin irvokkuus toimii ”Suomi nousuun” -ajattelun vertauskuvana. Taiteilija on saanut tarpeekseen ja esiintyy teoksessaan kunto-ohjaajana. Viesti on selvä: "Sä ET pysty tähän enää!"

Martta Tuomaala on laaja-alainen, liikkuvan kuvan eri muotoihin keskittynyt kuvataiteilija, joka työskentelee Helsingissä. Tuomaala valmistui taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston kuvataiteen koulutusohjelmasta vuonna 2014. Hän toimii ohjaajana, käsikirjoittajana, tuottajana ja ajoittain myös esiintyjänä liikkuvan kuvan teoksissaan.

Yhteisölliset ja osallistavat piirteet sekä taisteleva tutkimus ovat myös läsnä Tuomaalan taiteellisessa työskentelyssä. Hänen teoksissaan toistuvat erilaisten yksilöiden ja yhteisöjen kamppailut sekä työelämän murrosta ja vallan väärinkäyttöä käsittelevät teemat. Tuomaala on työskennellyt erilaisissa matalapalkka-alojen tehtävissä vuosien ajan ja nämä kokemukset ovat vaikuttaneet hänen teostensa aiheisiin, joissa korostuvat erityisesti työntekijöiden oikeudet. Tuomaala on toteuttanut mm. monikanavaisen Siivoojan ääni (2014) videoinstallaation, jossa 16 siivousalan työntekijää avaa kokemuksiaan.

Tuomaala toimii myös aktiivisesti taidetyöläisistä koostuvissa verkostoissa sekä vaikuttaa taidealan yhdistyksissä, mm. vasemmistolaisen taiteilijajärjestön Kiila ry:n varapuheenjohtajana sekä Suomen kuvataidejärjestöjen liiton hallituksessa. Tuomaala on harras pitkien monologien, palopuheiden ja manifestien ystävä. Viimeisimmässä projektissaan, FinnCycling-Soumi-Perkele! Vol. 2 (2017), Tuomaala esiintyy kunto-ohjaajana ja polkee spinning-pyörää 51-minuutin ajan samalla leikkauspolitiikkaa kriittisesti ruotien.

http://marttatuomaala.com

Mika J Ripatti (s. 1966, Suomi)
Letters from Here Somewhere (2017), 15 min

"Kannan mukanani sitä
jasmiinin tuoksuista hajuvettä, jota käytät.
Ripottelen sitä kaikkien hotellihuoneiden tyynyille, joissa yövyn.
Tuoksu jää huoneeseen vielä lähdettyäni
ja pian koko maailma tuoksuu sinulta."

 

Mika J. Ripatti on suomalainen elokuvaohjaaja ja -leikkaaja.

http://vimeo.com/mikajripatti 

Olli Leppänen (s. 1981, Suomi)
Biitsi: We Feel This (2017) Suomi, 3 min

“Filmi perustuu näkemääni uneen, jossa ystäväni Kimmo oli vartalo ja Heidi pää. Yhdessä he muodostavat Biitsi-yhtyeen, josta pidän paljon. Tuntuu, että yhtye olisi ollut olemassa jo pitkään, mutta vasta hiljan se on alkanut tuottaa musiikkia. Filmi on yhdistelmä perinteisiä kamerassa tehtyjä efektejä, sekä reaaliaikaista tietokonegrafiikkaa.”

Olli Leppänen työskentelee elokuva-alalla ja tietokonegrafiikan parissa.

Pinja Valja (s. 1984, Suomi)
Kuvas seuraa mun matkallain / The Image of You (2017) Suomi, 16 min

Uuden aallon elokuvista vaikutteensa ammentava lyhytelokuva Kuvas seuraa mun matkallain (2017) on kudelma rakkaudesta ja muistista. Elokuva on tarina hiljattain eronneesta pariskunnasta, Liljasta ja Laurasta. Ymmärtääkseen eroa paremmin Lilja haluaa keskustella menneestä suhteesta Lauran kanssa. Naisten muistot kuitenkin eroavat toisistaan, ja heidän keskustelunsa ja takaumat suhteesta kietoutuvat yhteen arvoitukselliseksi palapeliksi. Kuka saa päättää, mikä oli totta? Oliko heidän rakkautensa aitoa, vaikka se katosi?

Pinja Valja on helsinkiläinen mediataiteilija. Hänen työskentelynsä painottuu lyhytelokuviin ja videoihin. Valjan töissä toistuvia teemoja ovat sosiaalisen ja yksilön kognitiivisen todellisuuden rakenteet. Viimeaikaisissa teoksissaan Kuvas seuraa mun matkallain (2017) ja Jaettu rakkaustarina (2017) Valja käsittelee yleisiä, institutionalisoituja ja monogamisia tapoja suhtautua rakkauteen ja parisuhteisiin. Valjan teokset yhdistävät usein taiteen eri lajeja kuten elokuvaa, videotaidetta, animaatiota, tanssia, dokumentaarista ja fiktiivistä ilmaisua. Valja on valmistunut Taiteen maisteriksi (2016) ja kandidaatiksi (2011) Aalto-yliopistosta sekä Kuvataiteilijaksi (2008) Tampereen ammattikorkeakoulusta. Hänen teoksiaan on ollut esillä niin yksityis- kuin ryhmänäyttelyissä ja elokuvafestivaaleilla Suomessa ja ulkomailla.

http://pinjavalja.com

Raoul Colvile (s. 1986, Englanti)
True Love Story (2017) UK/Italia, 7.36 min

“Alussa olit vain Internet. Jossain vaiheessa astuit ulos ruudusta. En tiedä, milloin se tapahtui.”

Internet tekee aiemmin mahdottomat törmäykset mahdollisiksi. 

True Love Story on Raoul Colvilen projekti, joka on kuvattu, nauhoitettu ja editoitu pelkällä iphone 7 -puhelimella kesällä 2017.

Teos kuvaa erään deittisovelluksen kautta alkunsa saaneen romanttisen suhteen kaarta alusta loppuun seuraten sen osin sumeasti elettyjä tapahtumia niin internetissä, Berliinissä, Lontoossa kuin Milanossa. 

Kertomus on toteutettu iphonen sanelutoiminnolla hyödyntäen yksinkertaista visuaalista palettia tarkoituksenaan vetää kuulija mukaansa ja kuvastaa teoksen jokseenkin häiriöistä, katkonaista aihetta. True Love Story tutkii perinteisesti aitona pidetyn ja virtuaalisen yhteenkutoutumista romantiikassa.

Teos heijastaa vastakkaisia aspekteja - irtautumista, paljautta, vapautta, hämmennystä, pelkoa, riemua ja melankoliaa - jotka ilmenevät teknologian synnyttämissä satunnaisissa ja lähes rajoittamattomissa mahdollisuuksissa.

 

Raoul Colvile on 31-vuotias monialainen luovan alan ammattilainen Itä-Lontoosta.

Ennen True Love Storya hänen taiteellinen työskentelynsä keskittyi pääosin novelleihin, runoihin ja musiikkiin. Hänen tekstejään on julkaistu mm. Shooter Literary Journalissa, 3am Pressissä, Litrossa, Tale of Three Citiesissä sekä Her Royal Majestyssa. Colvilen näytelmä The Bed Shop esitettiin Lontoossa maaliskuussa 2018 ja hänen ensimmäinen romaaninsa ilmestyy pian.

Kirjoitusprojektien lisäksi Colvilella on pitkä historia muotisuunnittelija Makin Jan Man kanssa. Yhdessä he ovat julkaisseet kaksi Jan Man mallistojen inspiroimaa levyä: The Moonwalk to Your Heart EP sekä You Rooted My Heart in Chaos EP.

Colvile on laajentamassa työskentelyään digitaalisen taiteen alueelle. True Love Story on hänen ensimmäinen teoksensa tällä alalla.

https://instagram.com/wellwecantallbeliontamers/?hl=fi

Timo Wright (s. 1977, Suomi)
Embrace (2017) Suomi, 4 min

Hylätty talo, tavarat pitkin lattioita, astiat pöydillä. Savu täyttää tilan, lopulta savu syleilee koko talon.
 
 
Timo Wright on Helsingissä asuva ja työskentelevä mediataiteilija. Hän on valmistunut Aalto-yliopiston Taiteen ja suunnittelun korkeakoulusta taiteen maisteriksi vuonna 2012. Wright on osallistunut aktiivisesti näyttelyihin Suomessa ja kansainvälisesti ja hänen tuotantoaan on nähty mm. Kunsthal Charlottenborgissa (2017&2018), Samuelis Baumgarte Galeriessa (2017), Galerie Anhavassa (2016), Helsingin taidemuseossa (2013), Designmuseossa (2012), Amos Andersonin taidemuseossa (2012), Helsingin Taidehallissa (2012, 2010, 2009) sekä Kluuvin galleriassa (2012). Hänen elokuviaan on esitetty kansainvälisesti yli 40 eri festivaalilla.

http://timowright.com

Ulf Lundin (s. 1965, Ruotsi)
5-9 (2013) Ruotsi, 27.18 min

Videoteoksessa seurataan tukholmalaisen toimistorakennuksen sisällä elettyä arkea kuvattuna salaa illan pimeydessä, pitkän etäisyyden päästä. Lundin on kerännyt materiaalia useiden viikkojen ajan, ja kokonaisuus on editoitu jälkeenpäin näyttämään yhtenäiseltä 27 minuutin kamera-ajolta. Videolla näkyvät samanaikaiset tapahtumat voivat siis oikeasti olla tapahtuneet kuukausien päästä toisistaan. Tuloksena on tiivistetty todellisuus, jossa aikaa ja tilaa on manipuloitu. Lundin ei ole erityisen kiinnostunut teoksessa näkyvistä toimistotyöntekijöistä – he ilmentävät ennemminkin meitä kaikkia ja saavat meidät kääntämään katseemme kohti itseämme. Kuinka päätämme elää elämämme?

Ulf Lundin on koulutukseltaan valokuvaaja, joka valmistui Taiteen maisteriksi Göteborgin yliopistosta vuonna 1997. Lundin työskentelee sekä liikkuvan että still-kuvan parissa ja tekee yhteistyötä tukholmalaisen Galleri Magnus Karlssonin kanssa. Hänen teoksiaan on esitetty  kansainvälisesti gallerioissa, museoissa ja festivaaleilla.

http://ulflundin.nu

Veera Lohiniva (s. 1990, Suomi)
Thoughts, dreams, expectations & emotions / Ajatukset, unelmat, odotukset & tunteet (2017) Suomi 1.08 min

Veera Lohinivan videoperformanssissa Thoughts, dreams, expectations & emotions (Ajatukset, unelmat, odotukset & tunteet) tarkastelun alaisena ovat mielen rakenteet ja niiden suhde havainnoituun ympäristöön sekä kokijaansa. Ajatuksia ja tunteita kuvaava valonheijastus on häilyvä ja riippuvainen niin kuvan ulkopuolella olevasta valonlähteestä kuin lasiruutua pitelevästä henkilöstä. Heijastavan pinnan avulla taiteilija välittää ja tekee näkyväksi jotakin, mikä muutoin olisi katsojan tavoittamattomissa. Heijastuma sulautuu osaksi taiteilijan kasvoja, toisaalta se kimpoaa lasin pinnasta jääden hänestä erilliseksi ilmiöksi. 

Veera Lohiniva on Turussa asuva taiteilija, joka keskittyy työskentelyssään pääasiassa performanssiin ja videotaiteeseen. Hän on kiinnostunut katoavaisuudesta, aineettomuudesta, vilpittömyydestä ja läsnäolemisesta. Teoksissaan hän pyrkii katsomaan asioita mahdollisimman syvään, käsitteiden taakse, missä kaikki on yhtä ja samanarvoista, ja performanssin keinoin hän haluaa tuoda näkyväksi ihmisiä yhdistäviä ominaisuuksia. Osassa hänen live-teoksiaan voi nähdä seremoniallisia ja rituaalinomaisia piirteitä. Meditaatio ja mietiskely ovat osa hänen työskentelyään, ja performanssiensa aikana hän muokkaa tilaa keskittyneen ja tietoisen toiminnan avulla, antaen myös katsojalle tilaa käydä sisäistä keskustelua teosten ja itsensä kanssa.

http://veeralohiniva.com

Vera Sebert (s. 1987, Saksa)
Monoton roter Gnom / Monotone red-colored Gnome (2016) Saksa/Itävalta, 7.11 min

Tekstin palasia ja liikkuvia valoja ilmestyy esiin. Abstraktien akvaarioiden, ikkunoiden ja ruutujen muodossa ne limittyvät päällekkäin ja katoavat pimeään ja loputtomaan huoneeseen. Pallon sisällä, joka ei koostu ilmasta eikä vedestä, katseemme katoaa hohtavaan sommitelmaan ja sulkeutuu poissaolevaan hypnotisoituun tuijotukseen. Kalojen oudot äänet, keinotekoiset värit ja rakeinen kuvamateriaali stimuloivat aisteja ja luovat oman kertomuksensa, joka ei kaipaa seurakseen tarinaa.

Vera Sebert toimii visuaalisen median, elokuvan ja tietokoneohjelmien raja-alueilla. Hänen koulutuksensa koostuu taiteen opinnoista 2007–2015 University of Fine Arts Braunschweigissa, Academy of Fine Arts Wienissä ja päätutkinto Meisterschulerin Fine Artsissa. Opintoja University of Applied Arts Wienissä DAAD Erasmus+ maisterin stipendillä (2015) sekä residenssi Kunstlerdorf Schoppingenissa Saksassa (2017).

http://verasebert.com

Viktor Brim (s. 1987, Saksa)
Monoscape (2017) Saksa, 16 min

Telakka-alueen nostimet ja lastausmekanismit vaeltavat jatkuvassa liikkeessä, rytmikkäästi ja tarkoituksenmukaisesti pitkin laituria. Erivärisiä ISO-kontteja nostetaan ilmaan ja asetellaan paikoilleen, väliin jää liikkumattomuuden ja lamaantuneisuuden hetkiä. Suurten koneiden varjoissa, konttien ja lastauslavojen välissä voi havaita  huomioliiveihin pukeutuneita ahtaajia. Yön lähestyessä, koneiden yhä käydessä telakan tapahtumat näyttäytyvät uudessa valossa, varjoina ja silhuetteina. Monoscape kuvaa teollisen kiertokulun sirpaleita, muotoja ja liikkeitä.

Rauhallisten ja dokumentaaristen kuvien kautta koneelliset prosessit saavuttavat itseään toistavan ja kaikkialla läsnäolevan ulottuvuuden. Tarkoituksenmukaisesta käyttöympäristöstään irrotettuina koneet näyttävät anonyymeiltä, joutavilta esineiltä insinöörien suunnittelemassa maisemassa.

Viktor Brim on elokuvantekijä ja mediataiteilija, jonka teosten estetiikka ja tekotavat ammentavat niin fiktiivisen kuin dokumentaarisen elokuvan maailmoista. Hänen teoksensa keskittyvät katseisiin, eleisiin ja tapahtumiin urbaaneissa ja väliaikaisissa tiloissa. Brimille tila esiintyy metaforia luovana prosessina sen liminaalin, subjektin ja objektin välissä olevan olemuksensa myötä.